Vierailijat

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kyykäärmeen pureman hoito pula-aikana - Vodkalla


Mummovainaatani oli sota-aikana purrut kyykäärme takapuoleen. Tapahtuma sai alkunsa kun nuori parikymmpinen silloinen äiti oli käynyt pellon reunaan laskemaan vettä ja kuinka ollakkaan oli kyykäärme puraissut takapuoleen. Tämä siis tapahtui sota-aikana ja ukki oli sodassa itänaapuria kurittamassa, joten itse piti polkupyörällä mennä noin 5-6 km päähän lääkäriin. Tuohon aikaan kaikesta oli pulaa ja lääkäri antoi hänelle 2 dl viinaa. Merkistä ei ole tietoa, mutta lääkärin nimi kyllä muistettiin. Mummoni ei ollut koskaan ennen alkoholituotteita nauttinut, joten paluumatkalla ei tiellä oikein pysynyt.
Tarinan kuulin omalta isältä 2000 luvulla mummoni jo siirryttyä tuonpuoleiseen.

Portugal Peniche 2014 maaliskuu, Sähkö-meri

23.3.2014 sunnuntai

Palasin muutamapäivä sitten Portugalista ja sain juuri duuni raportin valmiiksi. Joten voin yhtä hyvin kirjoittaa retkestä jotain tännekin.

Vähän AW-Enery Oy-stä

AW-Energy Oy:llä on laitteisto Portugalin Penichessä joka on ollut siellä muutamaan otteeseen paikalliseen kantaverkkoon kytkettynä. Laite tekee oikeasti sähköä aaltoliikkeestä, ja toimii hyvin. Mutta koska kyseessä on demolaite, tehdään siihen jatkuvasti pieniä parannuksia ja huoltotöitä. Täällä Portugalissa  minun toimenkuvaani kuuluu hankkia sukeltajat, kouluttaa niitä tekemään kyseisen laitteen nosto- ja upotustyöt ja paljon muita vedenalaisia toimintoja, sekä vastata muusta meidän saitin merialueella tapahtuvista operatiivisista töistä.
Waveroller onnistuneen koe-uptuksen jälkeen.
Aamusumu loi kevyen salaperäistä tunnelmaa, jonka Portugalin lehdistökin aikanaan noteerasi (v. 2012).

Vaimoni, sekä poikani Artur ja tyttäreni Stella seuraamassa koeupotusta Penichen satamassa (2012)


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ecuadorin pikkujuttuja, Dengue kuume, valaat, Chilen visiitti


2004

MINULLA on nykyään myös asumisoikeus Ecuadorissa, olen siis Emigrantti ja paperit pitää uusia vuonna 2014.!? Eli paikallisille olen nyt Ecuatoriaano, jostain syystä he ovat tosi ylpeitä siitä. Sen tiedän että nyt minulla on paperit kunnossa ja että voin poistua maasta seuraavan vuoden ajan. Eli verot on maksettu ja asevelvollisuuskin täälläkin suoritettu. Jos niissä on jotain häiriöitä ei pääse maasta pois. Lisäksi minulla on ns. ”Cedula”, se on jonkinlainen henkilöllisyys todistus. Sillä pystyy matkustelemaan ympäri Etelä-Amerikkaa ilman passia poislukien Chile. Lisäksi minulla on Ecuadorin armeijan kuvallinen kortti, josta paikalliset nuoret miehet tuntuvat olevan vähän kateellisia, se on ihan komea kortti. Sitten mulla on sellainen kortti joka on vuoden voimassa ja sillä saa vissiin äänestää? Ja sitäkin tottakai tarvitaan kun yrittää poistua maasta.

Kuinka 90 Hondan pikkuvian korjaaminen muuttui "Logistic disasteriksi"

Nämä jutut olen kirjoittanut joskus vuosia sitten Ecuadorissa ollessani, laitan ne tänne sellaisina kuin olen ne aikanaan kokenut. Ehkä siitä saa paremmin käsityksen sen hetkisistä fiiliksistä, Yritän muokata tekstistä kirjoitusvirheet pois sekä lisätä puutuvat ä ja ö pilkut, joita ei siellä ole käytössä.

17.8.2004 Ecuador

HETI suomesta saavuttuamme kun aloimme valmistautua töihin, mutta meiltä hajosi toisesta 90 Honda perämoottorista alapäänlaakeri. No olihan se pitänyt pientä meteliä ihan viimeiset päivät ennen suomeen lähtöä huhtikuussa. Sitä sitten alettiin korjailemaan, aluksi ei vaikuttanut kovin isolta jutulta. Minä ehdotin että mitäs jos minä olisin yhteydessä suomeen ja hoidettaisiin homma sitä kautta. Suomen Brandt Oy stä on nimittäin vaan hyviä kokemuksia,lisäksi luulen että minulla on hyvät suhteetkin sinne. Mutta ei....

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ajokortin hankinta Ecuadorissa 2004

30.7.2004
     
Ajokorttia menen hakemaan ensi maanantaina, se maksaa kuulemma 20 dollaria. Ensin istun pari tuntia luennoilla ja sitten minulle esitetään kysymyksiä. Ja jos vastaan väärin se maksaa 20 dollaria lisää, sitten ne ottavat minusta valokuvan ja tekee minulle ajokortin. Tähän kuluu aikaa kokonaisuudessaan pari tuntia! Sillä ei ole merkitystä että minulla on jo ajokortti, paitsi ei tarvitse osallistua kirjallisiin testeihin tai ajokokeeseen? Näin minulle asia esiteltiin. Ota tästä nyt selvää, riippuu keneltä kysyy ja mistä kortin hakee tulee aina eri vastauksia. Täällä kaikki yli 16 vuotiaat voivat saada ajokortin, mutta sellainen on myös annettu ainakin yhdelle 14 vuotiaalle pojalla. Voikohan tämän ajokortin sitten vaihtaa suomessa suomalaiseen ajokorttiin?

Mutta kun sitten lähdin tätä ajokorttia hakemaan...

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Merikäärme, sukellusonnettomuus, pankkiryöstö, kultakolikoita

Sunnutai 16 marraskuuta -03 Ecuador Salinas

Robert Mc Clung

Saimme torstai-iltana tietää että Salinakseen on saapunut joku Amerikkalainen ”gringo” yhden Chileläisen ja jonkun toisen sukeltajan kanssa, heillä on kuulemma jotain ongelmia viranomaisten kanssa syystä että heiltä hukkui sukeltaja äskettäin jollain hylyllä. Yritin tiedustella mitä oli tapahtunut ja mikä ”gringo” oli miehiään mutta, minulle sanottiin että kyllä minä kuulemma tuntisin heidät. Noh, eikun baariin ottamaan selvää mitä täällä on tapahtunut, sillä ystävämme Choklo - baarin omistaja tietää kaikki tapahtumat täällä.

Tapasimme yllättäen kantapaikassamme ”Choklon” baarissa Amerikkalaisen Robert Mc Clungin. Hän seisoi oviaukolla yhden Chileläisen ja toisen Kuubalaisen sukeltajan kanssa, no niinpä tietenkin. Hän katseli meidän suuntaan kun astelimme sisään baariin. Olin tavannut hänet aikaisemmin helmikuussa, joten minun oli tietenkin tervehdittävä ja sitten olikin se hankalampi – kertoa kuulumiset sekä sen jälkeen kertoa jotakin etsintämme kulusta. (josta meitä on ankarasti kielletty puhumasta) Minäpä tietysti kerroin kaiken mitä muistin, lähinnä ongelmistamme. Koska tarinamme oli jonkin verran säälittävä, päätti hän vähän auttaa omilla tiedoillaan ”jos niistä nyt olisi jotain apua”. Sen saimme itse päättää.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ecuador 2004. Maaroskis, muovikuula-ase ja kulkukoirat

Kuka nyt mitään sukellusjuttuja haluaa kuulla, joten jätän ne heti veks.

Välillä aika käy todella pitkäläksi täällä Salinaksessa. Minnekään ei voi mennä, sillä jos kelit paranee lähdetään seuraavana päivänä merelle. Täten kaikki harrastukset täytyy löytyä tästä läheltä alle 100km päästä. Ja tässä lähellä alle 100km päässä ei ole enään oikein mitään mielenkiintoista minne voisi mennä vierailulle. Tällöin tulee useasti fiilis että olemme kuin jonkinlaisessa vankilassa joka rajoittuu tänne Salinaksen niemelle. Koska olemme koko ajan niin sanotussa “standby” tilassa. Siitähän meille maksetaan.